Liity postituslistalle

Uutiset

17.11.2017Antero Vartia Vuoden munkkalaiseksiLue lisää »6.11.2017Alumnipäivä koululla to 16.11.Lue lisää »5.5.2017Munkalle koulusolmio ja -huivi ensimmäisenä SuomessaLue lisää »5.5.2017Uusi Alumni lehti - Senioriviesti Nro 22 on ilmestynytLue lisää »17.4.2017Koulun 80-vuotisjuhlat la 17.11.2018Lue lisää »

Uusimmat blogikirjoitukset

Satunnaiset kuvat

dsc_2044
dsc_2045

Uusimmat kuvat

myk-logo_vanha_munkki
uusi_logo_2016
rasmus_parkkonen
munkasta_maailmalle_-stipendiaatit_2016-17_iiris_kalliokoski_ja_meri_hilden
elias_kaijasilta_stipendin_luovutus_12_2016

Munkasta maailmalle -blogi

Stipendiaattivuoteni 2015-16 USA:ssa

Perjantai 5.5.2017 klo 12:05 - Rasmus Parkkonen

Hei kaikki!Rasmus_Parkkonen.png

Tässä olisi pieni koottu raportti vaihto-oppilas vuodestani. Joulukuun alussa 2014 sain tietää, että minut oli valittu Munkasta maailmalle -stipendiaatiksi. Olin todella ilahtunut kuullessani tämän koulumme rehtorilta Aki Holopaiselta. Vaihtovuoden odottaminen oli pitkästyttävää, kunnes se päivä tuli, jolloin piti lähteä lentokentälle ja sanoa hyvästit perheelle ja kavereille. En tiennyt mitä odottaa toisessa päässä. Matkajännitystä oli takuu varmasti. Muut vaihto-oppilaat olivat yhtä innoissaan ja ryhmä henki lentojen aikana oli mitä parasta. Pitkiä odotus aikoja ja väli-lennot olivat matkan teossa ikäviä, kun kerran oli odottamassa jotain suurta. Lentojen pituus yhteensä oli lähemmäksi 20 tuntia.

Uusi alku uudessa maassa. Saavuttuani Manhattanille, Kansasin lentoasemalle puolen yön jälkeen, en edes tajunnut, että tässä sitä oltiin aivan erilaisessa kulttuurissa ja ympäristössä. Pienen odotuksen jälkeen tapasin vaihto-oppilas perheeni (Bob&Beth). Alku vaikutelmat olivat lämpimät ja tervetulleet uuteen perheeseen. Matka lentokentältä koti kylään kesti noin 30 minuuttia. Aamuhämärässä Wamego ja sen ympäristö näytti aivan joltain muulta johon oli Suomessa tottunut. Perheeni esitti minulle huoneeni ja antoi hieman välipalaa, kunnes sain levähtää uudessa kodissa ensimmäistä kertaa matkan jälkeen. Herättyäni en oikein tajunnut, että missä sitä oikein oltiin.

Oma kulttuuri-shokki iski minulle heti vaihdon alussa. Ympäristö, ihmiset ja ilmapiiri olivat jotain, josta vain oli nähty elokuvissa ja tv-sarjoissa. En pystynyt kokemaan sitä todeksi. Vaihdettuani kuulumiset vaihtoperheeni kanssa he esittelivät minut hyvin nopeasti muutamalle ystävälle, että pääsisin nopeasti mukaan arkeen ja tekemisiin muiden paikallisten nuorien kanssa. Ensimmäisenä päivänä kävimme kavereiden kanssa hakemassa minulle uuden puhelinliittymän ja kaikki tarpeelliset jalkapallovarusteet jalkapallokautta varten. Arkeen pääsi todella nopeasti kiinni ja kunnes ensimmäiset harjoitukset alkoivat ja aloin saada enemmän kavereita. Muutaman viikon kuluttua saavuttuani alkoi koulu paikallisessa High Schoolissa. Koulunkäynti oli aivan erilaista ja tuntui kun olisi siirtynyt takaisin ylä-asteelle. Koulun tarjoamat aineet olivat hyvin erilaisia mihin oli suomessa lukiossa tottunut.  Kouluruoka oli vähäistä ja ehkä hieman epäterveellistä, ruokajonon lopussa piti ruuasta maksaa johon suomessa ei ollut myöskään oikein tottunut.

Koulun henki oli aivan mahtava. Yhteenkuuluvuuden tunne tuntui siltä, että jokaisella oppilaalla oli jokin merkittävä rooli koulussa. Koulupäivät olivat melkein samanpituisia kuin Suomessa: 8-15. Koulupäivän päätyttyä alkoivat jokaisella harjoitukset ja kestivät iltakuuteen, jonka jälkeen koko iltapäivä oli muuten vapaa. Perjantai-iltaisin koulumme joukkueella oli peli, jolloin koko koulu tuli kannustamaan meitä. Tunnelama perjantai-iltaisin oli todella lämmin, aivan kuin olisi katsomassa Jokerit-HIFK jääkiekkopeliä.

Halloweeninä kävimme kavereiden kanssa Junction Cityssä kummitus talossa, joka oli aivan mahtava kokemus. Talo oli täynnä näyttelijöitä, jotka koittivat saada vierailijat pelästymään. Samalla talossa piti suunnistaa itsensä ulos pimeässä. Thanks Giving on Yhdysvalloissa juhlapyhä, jolloin nautitaan yhdessäolosta ja aloitellaan joulun paastoaminen/odottelu. Vietimme host perheeni kanssa Thanks Givingiä kotona perheen ystävien kanssa.

Pääsin muutama kerta syksyllä katsomaan K-State jalkapallopelejä. K-state:llä on yksi suurimmista jalkapallostadioneista koko keski-lännessä. Vuoden loputtua tutustuin muutamaan pelaajaan kaverien kautta. Itsellä tuossa pudotuspelien aikana omassa koulun sarjassa repesi ristiside, joka piti sitten leikata Manhattanilla, KS. Hyvien fysioterapeuttien ja onnistuneen leikkauksen vuoksi toipuminen ja kuntoutus tapahtui nopeasti. Talvena alkoi koripallokausi, jolloin itse sain manageerata koulun joukkuetta, kunnes toivuin leikkauksesta ja pääsin itse pelaamaan. Pelejä oli paljon ja joukkueemme oli erinomaisessa iskussa. Hävisimme peleistämme vain 3, joka oli loistava tulos. Pudotuspeleissä putosimme melko nopeasti kovan tason takia.

Springbreakin aikaan kävimme host -perheeni kanssa Virginia Beachillä - 650 mile:ä  autossa! Olipa melkoinen matka. Paljon istuskelua ja maisemia. Päästyämme rannalle oli mahtava nähdä meri, sillä Kansas on aivan keskellä. Kävimme katsomassa maailman laajuisesti tunnettu Marching band tattoo, jossa kaikki maailman tunnetuimmat kävelevät orkesterit soittivat. Matkamme tarkoitus ei ollut tarkoitus viipyä kauhean kauan poissa, sillä työt ja koulut olivat alkamassa pian.

Keväällä odotti myös moni muu odotettava asia kuten Graduation, Prom ja kesäloma /paluu Suomeen. Kaikki tapahtuivat niin nopeasti ja paljon tuli koettua eikä ollut oikein valmis lähtemään. Graduation oli suuri ja rikas tapahtuma, jossa valmistuimme Yhdysvaltojen lukiosta. Sitä odotettiin ja harjoiteltiin paljon. Prom oli toinen suuri tapahtuma, joka muistuttaa hyvinkin paljon Wanhojen tanssia Suomessa.

Paluu Suomeen kävi nopeasti. Kaikkein hankalinta matkassa oli sanoa hyvästi perheelle ja kavereille, jotka olivat tulleet niin läheiseksi, mutta sen yli pääseminen vei vain hetken. Vanhat kaverit ja perhe odottivat minua Suomessa, joka toi hieman lohtua asiaan. Hienoja muistoja matkan varrelta ja elinikäisiä ystäviä, joidenka luo voi palata sitten tulevaisuudessa.

Rasmus Parkkonen

Kommentoi kirjoitusta.

Belgiaan lähdön tunnelmia

Maanantai 13.3.2017 klo 16:35 - Meri Hilden

Muutaman viikon päässä häämöttää jo lähtö Belgiaan. Sain vähän aikaa sitten kuulla isäntäperheestäni. Perheessäni on vanhemmat, noin 20-vuotias veli ja kolme kissaa. Ensi lukukauden tulen siis asumaan pienessä 5000 asukkaan kylässä nimeltä Mortinsart. On jännittävää päästä kokemaan elämä pienessä kylässä, kun on koko elämänsä asunut 54 kertaa isomassa kaupungissa. Mortinsart sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Luxembourgin rajasta ja sieltä on noin 20 kilometriä lähimpään isoon kaupunkiin Arloniin.

Pikkuhiljaa isäntäperheelle viestitellessä ja tavaroita läpikäydessä alkaa jännitys jo kasvamaan. Mielessä olen paljon pohtinut mitä asioita tulen ikävöimään, kuten saunaa, omaa sänkyä ja aamutakkia. Samaa aikaa en ole kuitenkaan kertaakaan katunut päätöstäni lähteä vaihtoon, sillä mitä ikinä tapahtuu uskon sen olevan mahtava kokemus.

Meri

Kommentoi kirjoitusta.

Mitä odotan vaihtovuodelta Belgiassa

Maanantai 13.3.2017 klo 16:34 - Meri Hilden

Odotan vaihtovuoden tuovan lisää itsevarmuutta ja rohkeutta. Odotan myös erittäin paljon uusia kokemuksia, kielenoppimista, tutustumista uusiin ihmisiin ja uuteen kulttuuriin. 

Belgiasta en kuitenkaan tiedä paljoa. Belgialaisista minulla ei ole samanlaisia stereotypioita kuin esimerkiksi ranskalaisista tai briteistä. Tämä kuitenkin kiinnostaa minua. On kiva mennä maahan, jonka historiasta ja ihmisistä ei tiedä paljoa. Tällöin on aina enemmän asioita opittavaksi. Mutta jos yksi asia pitäisi mainita, en voi olla valehtelematta ettenkö odottaisi innolla päästä tutustumaan erilaisiin ja paljon kehuttuihin belgialaisiin suklaisiin tai muihin herkkuihin. 

Meri

Kommentoi kirjoitusta.

Miksi hain vaihto-oppilaaksi ja stipendiaatiksi?

Maanantai 13.3.2017 klo 16:31 - Iris Kalliomäki

Miksi siis päätin lähteä vuodeksi opiskelemaan Amerikkaan? Vastaus on helppo: Amerikka on aina ollut unelmani. Sinne pääseminen ja siellä edes hetken asuminen on siitä lähtien ollut mielessäni, kun aloitin englannin opiskelun. Mahdollisuus viettää yksi nuoruusvuosi vaihto-oppilaana unelmien maassani! Minua on aina kiehtonut Amerikan kulttuuri ja muutenkin erilaiset kulttuurit ja tavat. Haluan kokea ja nähdä erilaisia ihmisiä ja saada elämänkokemusta lisää. On niin kiintoisaa kokea erilaisen perheen arki aivan eri maassa. Minua kiehtoo Amerikan erilainen koulutus – ja yhteiskuntajärjestelmä. Ja jos pidän vaihto-oppilas kokemuksestani niin paljon, niin kuka tietää, jos tulevaisuudessa lähden uudestaan opiskelemaan Amerikkaan tai jopa muutan sinne.


Miksi sitten hain stipendiaatiksi? Kun aloitin opiskeluni Munkkiniemen yhteiskoulussa viime syksynä, kuulin tästä mahdollisuudesta englannin opettajaltani. Tämä stipendi tarjoaisi minulle mahdollisuuden lähteä vaihto-oppilaaksi, ja unelmani voisi käydä vihdoin toteen. Aloitin esseiden kirjottamisen heti ja pystyin vain toivomaan, että saisin stipendin. Kun sitten loppuvuodesta sain kuulla, että stipendi myönnettäisiin minulle, olin aivan ikionnellinen! Pyrin kaikin tavoin olemaan tämän luottamuksen arvoinen. Kuva_Iris.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Miksi hain vaihto-oppilaaksi ja stipendiaatiksi?

Maanantai 13.3.2017 klo 15:43 - Meri Hilden

Idea lähteä vaihto-oppilaaksi tuli mieleeni noin vuosi sitten. Alussa olin hyvin epävarma vaihtoon lähdöstä. Vuosi ulkomailla ilman vanhempia, kavereita tai ketään tuttuja tuntui pelottavalta. Sain kuitenkin paljon kannustusta tuttavilta ja kuulin mahtavia tarinoita, joten päätin hakea vaihtoon. 

Ajattelin, ettei tällaista mahdollisuutta saa uudestaan elämässä. Haluan kehittää ranskankielen taitojani ja kokea jotain haastavaa. Olen aina rakastanut matkustamista ja tulevaisuuden haaveenani olisi myös asua ulkomailla. Vaihtovuoden aikana odotan tutustuvani elämään ulkomailla.

Kun kuulin Munkasta maailmalle -stipendistä, näin sen mahdollisuutena jota ei kannata jättää väliin, joten päätin hakea stipendiaatiksi.

Meri

Meri_Hilden_kuva.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Rasmus: Mitä odotan vaihtovuodelta?

Keskiviikko 18.11.2015 klo 19:22 - Rasmus Parkkonen

Mitä odotan vaihtovuodelta?

Olen asunut koko elämäni ajan Suomessa ja vielä samassa kaupungissakin, joten tiedän jo aika hyvin minkälaista elämä täällä Suomessa on, mutta minulla on myös halu tietää , minkälaista elämä muualla maailmassa on. Vaikka olenkin käynyt aikaisemminkin ulkomailla ja nähnyt erilaisia kulttuureita, pelkkä viikon tai parin kestävä lomamatka ei riitä tutustumaan uuteen kulttuuriin, vaan haluan päästä itse elämään sitä maalle tyypillista elämää ja arkea. Haluan nähdä, miten asiat toisella puolella maailmaa hoidetaan, päästä kokemaan maan kulttuurille tyypilliset tavat ja perinteet. Odotan innolla pääseväni jatkamaan harrastuksiani vaihdossakin.

Vaihtarivuosi on haaste, joka antaa parhaimmillaan loistavan kielitaidon, elinikäisiä ystäviä ja roppakaupalla kokemuksia. Vaihto-oppilasaika antaa myös paljon elämänkokemusta, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Vaihto-oppilasvuosi on ainutlaatuinen tapa päästä lähelle kulttuuria. Oma isäntäperhe, lähikoulu ja paikalliset kaverit luovat aidon kontaktin paikalliseen elämään.

Rasmus

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: stipendiaatti vaihto-oppilas

Rasmus: Miksi hain stipendiaatiksi?

Keskiviikko 18.11.2015 klo 19:20 - Rasmus Parkkonen

Miksi hain stipendiaatiksi?

Vastaus on hyvin yksinkertainen. Halusin kokea jotakin haastavaa, mutta unohtumatonta, aikuistua ja itsenäistyä sekä oppia uusista kulttuureista. Samalla vaihto antaisi myös uusia näkökulmia ja selkeyttäisi tulevaisuuden suunnitelmiani.

Jokaisen opiskelijan, joka lähtee vaihtoon ulkomaille, tulisi etsiä ja hakea stipendiä. Tämä koskee kaikkia opiskelijoita, myös lukiolaisia. Stipendi antaa lisäksi motivaatiota opiskeluun.

Näin julisteen, jossa mainostettiin Munkasta maailmalle –stipendiä ja päätin tarttua tilaisuuteen. Suosittelen lämpimästi muitakin, jotka harkitsevat vaihtoon lähtemistä hakemaan samaa stipendiä, sillä uskon, että vaihtovuodestani tulee ainutlaatuinen.

Rasmus

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: stipendiaatti vaihto-oppilas

Ensimmäinen Munkasta maailmalle -stipendiaatti

Keskiviikko 18.11.2015 klo 19:06 - Antti Kaihovaara

Ensimmäinen Munkasta maailmalle -stipendiaatti

Senioriyhdistyksen ensimmäinen vaihto-oppilasstipendi jaettiin koulun itse­näisyyspäivän juhlassa 5.12.2014. Useiden hakijoiden joukosta stipendiaatiksi valikoitui Rasmus Parkkonen. Koulun ja Senioriyhdistyksen yhteinen valintaraa­ti katsoi Rasmuksen parhaiten soveltuvan munkkalaisuuden, Munkkiniemen yhteiskoulun ja Suomen lähettilääksi. Hän lähtee 4.800 euron arvoisen stipendin avustamana lukuvuodeksi 2015-16 Yhdysvaltoihin. Lähtö on heinä-elokuussa ja paluu seuraavan vuoden kesä-heinäkuussa. 

Stipendi_Rasmukselle_05_12_2015.png

                              Senioriyhdistyksen edustajat Antti Kaihovaara ja Kari Leppänen luo­vuttivat stipendin Rasmus Parkkoselle itsenäisyyspäivän aattona 2014.

Seuraamme stipendiaatin vaiheita

Munkasta maailmalle –stipendiaatti jakaa ajatuksensa ja matkakokemuksensa meille senioreille ja koulun oppilaille. Senioriyhdistyksen stipendin saajille sisältyy velvollisuus kirjoittaa eräänlaista matkapäivä­kirjaa jo ennen matkaan lähtöä, matkan aikana ja sen jälkeen. Tarkoitus on, että mahdollisimman moni voisi saada virikkei­tä stipendiaatin koke­muksista. Näitä Rasmuk­sen kirjoituksia tullaan näkemään tuoreeltaan yhdistyksen verkkosivujen blogikirjoituksissa (www.munkkaseniorit.fi).

Pitkä historia vaihto-op­pilastoimintaa

Ensimmäinen vaihto-op­pilas Munkkiniemen yhteiskoulusta lähti USA:han kesäleirille vuonna 1950 ja ensimmäiset kaksi koko vuoden vaihto-oppilasta lukuvuonna 1951-52. Siitä läh­tien vaihto-oppilaita on vuosien mittaan MYK:sta lähtenyt lähes 400. Toiminta on omalta osaltaan ollut rakentamassa ainutlaatuista koulun henkeä, munkkalaisuut­ta. Nykyisessä globaalissa viestinnän ja talouden ympäristössä kansainvälinen verkostoituminen on tärkeässä roolissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: stipendiaatti vaihto-oppilas