Munkkiniemen yhteiskoulun senioriyhdistyksen, eli Munkan alumniyhdistyksen vuosittain valitsema Vuoden munkkalainen julkistettiin 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi juhlaillallisilla Kalastajatorpalla lauantaina 17.11.2018. Paikalla oli julkistusta kuulemassa noin 650 koulun alumnia.

Aki Holopainen on koulun ylioppilas vuosimallia 1982. Yhteydet kouluun säilyivät opiskeluaikana muutamien sijaisuuksien avulla ja historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi Munkkiniemen yhteiskouluun Aki pääsi vuonna 1986. Koulun rehtoriksi Aki Holopainen valittiin Jorma Rytkösen jäätyä eläkkeelle vuonna 1998.

Koulumme ja yleisesti yksityiskoulujen asioita ja asemaa Aki Holopainen on ollut aktiivisesti parantamassa yksityiskouluja edustavissa järjestöissä. Aki oli Yksityiskoulujen Liitto ry:n toiminnanjohtajana vuosina 1996-2005 ja on ollut puheenjohtajana vuodesta 2005 alkaen. Helsingin yksityisoppikoulut ry:n hallituksen jäsenenä Aki oli vuosina 2000-2003 ja on ollut puheenjohtajana vuodesta 2004 alkaen.

Munkkiniemen yhteiskoulu on keskeinen tekijä seutukunnallaan Munkinseudulla. Koulun tiloja käyttävät monet alueen järjestöt ja taloyhtiöt kokouksiinsa ja tapahtumiinsa. Liikuntasali on ahkerassa käytössä etenkin alueella merkittävää juniorityötä tekevien koripalloseurojen toimesta. Muiden tehtäviensä ohella Aki Holopainen toimii myös Munkkiniemen säätiön puheenjohtajana.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö myönsi Aki Holopaiselle kouluneuvoksen arvonimen 19.12.2014..

Munkkiniemen yhteiskoulun senioriyhdistys, eli alumniyhdistys on valinnut Vuoden munkkalaisen vuodesta 2001 lähtien. Vuoden munkkalaisen kunniamaininnan voi saada Munkkiniemen yhteiskoulun seniori, jolla on erityisiä ansioita yhteiskunnallisesti ja joka osoittaa hyvää Munkka-henkeä ja on valitsijoiden arvion mukaan muuten tehtävään sopiva ja tittelin arvoinen. Aki Holopainen täyttää kirkkaasti yhteiskunnalliset ja seutukunnalliset kriteerit, on osoittanut erinomaista Munkka-henkeä ja on saanut munkkalaisuuden säilymään vahvana koulun piirissä. Aki on myös omalta osaltaan mahdollistanut alumnitoiminnan kehittämisen nykyiseen muotoonsa.

Alumnipäivän juhlatilaisuudessa torstaina 16.11.2017 koulun juhlasalissa klo 10.00 nimettiin Vuoden munkkalainen 2018. Hän on kansanedustaja, kauppatieteiden maisteri,  yrittäjä, juontaja ja näyttelijä Antero Vartia.

Vuoden munkkalainen valittiin nyt 17. kerran. Kunniamaininnan voi saada henkilö, jolla on erityisiä yhteiskunnallisia ansioita, joka osoittaa hyvää Munkka-henkeä, joka on valmis tuomaan lisäarvoa koulutyöhön ja joka kaikin puolin on muutenkin sopiva tähän tehtävään.

Antero Vartia pääsi alumnikuntaan käymällä Munkassa lukion, ollen ylioppilas vuosimallia 1999. Antero on ollut hyvin aktiivinen ja monessa mukana oleva yhteiskunnallinen vaikuttaja. Lukion jälkeen hän kävi Helsingin kauppakorkean, josta valmistui maisteriksi 2007. Hän toimi yrittäjänä jo opiskeluaikana ja sittemmin on ollut perustamassa kahta ravintola-alan yritystä - Mattolaituria Kaivopuiston rantaan ja Löylyä Hernesaareen, joissa hän toimii edelleenkin yrittäjänä.

Antero on ollut esillä myös teeveessä mm. näyttelijänä (Salatut elämät)ja juontajana (Kadonneen jäljillä). Politiikkaan Antero Vartia lähti mukaan 2014 ollen ehdokkaana Europarlamenttivaaleissa. Kansanedustajaksi hänet valittiin Helsingin vaalipiiristä jo ensi yrittämällä 2015. Valiokuntatyöhön hän osallistuu Talousvaliokunnassa.

Hän puhuu kahta äidinkieltä, tai oikeammin yhtä äidinkieltä (islanti) ja yhtä isänkieltä (suomi).

Antero on osallistunut viime vuosina useampaan tilaisuuteen ja tapahtumaan koululla. Hän on hyvin mielellään tekemässä asioita koulun ja oppilaiden hyväksi. 

Tilaisuudessa Vuoden munkkalaiselle luovutettiin vuodeksi haltuun Munkki-patsas, jolla on painoarvoa. Hänet myös kukitettiin ja rintapieleen kiinnitettiin Munkan koulutussäätiön haalituksen myöntämä koulun kultainen ansiomerkki. 

Kuvassa vasemmalta oikealle alumniyhdistyksen puheenjohtaja Antti Kaihovaara, Antero Vartia, apulaisrehtori Merja Haavisto ja rehtori Aki Holopainen.

Munkkiniemen yhteiskoulun Alumni-/Senioripäivän juhlatilaisuudessa torstaina 17.11.2016 julkistettiin Vuoden munkkalainen 2017. Hän on CMI:n toiminnanjohtajana toimiva Tuija Talvitie.

Vuoden munkkalaisen palkinnon, Munkki-patsaan ja asiaan kuuluvan kukkapuskan luovuttamista Tuijalle olivat todistamassa koulun oppilaat ja opettajat sekä edustava joukko alumnikuntaan kuuluvia ensisiä oppilaita. Palkinnon Tuijalle luovuttivat Senioriyhdistyksen puheenjohtaja Antti Kaihovaara, väistyvä Vuoden munkkalainen Seppo Ainamo ja rehtori Aki Holopainen.

Tuija on koulun ylioppilas vuosimallia 1979 oltuaan välissä vuoden vaihto-oppilaana USA:ssa. Jatko-opinnot Tuija suoritti Helsingin yliopistossa, josta valmistui Filosofian maisteriksi. Koko työuransa Tuija on ollut kansainvälisissä ympäristöissä, ensin British Counselissa Suomen toimiston vetäjänä ja nyt CMI:ssä yli 7 vuotta toiminnanjohtajana.

Suomalainen konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiative (CMI) ehkäisee ja ratkaisee väkivaltaisia konflikteja epävirallisen neuvottelun ja vuoropuhelun avulla. Rauhannobelisti Martti Ahtisaari perusti järjestön presidenttikautensa jälkeen vuonna 2000. Nykyisin CMI on yksi maailman johtavista toimijoista alallaan. 

Vuoden munkkalaisen juhlapuhe koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa 2.12.2016 pohjustaa erinomaisesti pian alkavaa Suomi 100 -juhlavuotta

Hyvät munkkalaiset, hyvät uudet ylioppilaat,

On suuri ilo ja kunnia olla puhumassa täällä tänään. Yhtenä teistä.

Munkkalaisuus on yhteen hiileen puhaltamista. Se on yhdessä olemista ja tekemistä. Siitä meillä on pitkät perinteet, joista voimme olla ylpeitä.

Munkkalaisuudessa on paljon samaa kuin pian 100 vuotta täyttävässä Suomessa. Suomi 100 -juhlavuoden teemaksi onkin osuvasti valittu 'yhdessä'. 

On uskomatonta ajatella, että itsenäistyessään vuonna 1917 Suomi oli yksi Euroopan köyhimmistä maista. Lapset kiersivät kerjäämässä ovelta ovelle. Ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin. Pian itsenäistymisen jälkeen syttyi sisällissota, joka repi maan kahtia ja vaati 35.000 uhria. Väkivalta jätti syvät haavat. Uusi valtio sai heikon startin.

Tulevat vuosikymmenet kuitenkin osoittivat, että me suomalaiset olemme halunneet voittaa erimielisyytemme, sopia ja alkaa puhaltaa yhteiseen hiileen. Me olemme halunneet elää yhdessä. Osaltaan tästä voi kiittää viisaita poliitikkojamme: he ovat luoneet mekanismeja, jotka rakentavat ja ylläpitävät yhteiskuntarauhaa. 

Yhteiskuntarauhan perusta on oikeusvaltio ja hyvä hallinto; Suomen hallinto on vastikään valittu maailman parhaaksi. Hallinto, jonka me suomalaiset koemme oikeudenmukaiseksi ja reiluksi. Suomessa ei esimerkiksi tarvitse pelätä poliisia. Ja jos joku viranomainen kohteleekin meitä kaltoin, oikeutta saa. Kaikki ovat lain edessä samalla viivalla. Tasa-arvoinen yhteiskunta pitää huolen myös kaikkien perustarpeista ja antaa kaikille mahdollisimman hyvän mahdollisuuden onnistua. Naisten vahva asema yhteiskunnassa on vaan fiksua. Ne maat, jotka eivät hyödynnä kaikkia resurssejaan pärjäävät huonommin. Jätän pohdintaanne, kuinka Suomen tulisi nähdä maahanmuuttajien osaaminen voimavarana.

Nämä asiat saattavat tuntua teistä itsestäänselvyyksiltä, mutta on tärkeää ymmärtää, kuinka poikkeuksellisen hyväosaisia me olemme maailman mitassa. Siksi meillä on yhteisen edun nimissä velvollisuus auttaa niitä, joilla on käynyt huonompi säkä. Aateluus velvoittaa.

Omassa työssäni konfliktinratkaisujärjestö CMI:ssä olen nähnyt, mitä tapahtuu, kun ihmisiä ei kohdella oikeudenmukaisesti ja reilusti. Me neuvottelemme rauhaa maailman pahimmilla sotatantereilla muun muassa Irakissa, Libyassa, Ukrainassa, Etelä-Sudanissa ja Jemenissä. Näiden konfliktien vaikutukset tuntuvat Suomessa asti. Konfliktit aiheuttavat pakolaisvirtoja, luovat pohjaa terrorismille, vievät kehitystä taaksepäin, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Pysähdytään hetkeksi ja muistetaan, että 2 miljardia ihmistä maailmassa, joka on noin neljännes väkiluvusta, kärsii väkivallasta ja konflikteista. 80% humanitaarisista kriiseistä ovat konfliktien aiheuttamia. 70% väkivaltaisista konflikteista ovat uudelleen leimahtaneita sotia. Tuntuu ehkä epätoivoiselta. Mutta konflikteihin kuitenkin voi ja pitää vaikuttaa.

Me CMI:ssä uskomme, että kaikki konfliktit voidaan ratkaista. Sen minkä ihmiset ovat aloittaneet, ihmiset voivat lopettaa. Jos haluavat. Parhaat tulokset saadaan, kun riidat ratkaistaan neuvottelemalla. Puhuminen on pyssyjä tehokkaampaa. Sota voi lopettaa väkivallan mutta se ei tuo rauhaa. Me CMI:ssä panostamme kestäviin ratkaisuihin, jotka lopettavat väkivallan, tuovat konfliktien osapuolet saman pöydän ääreen keskustelemaan siitä, kuinka yhteiskunta rakennetaan ehjäksi yhdessä, kuinka vihanpidosta siirrytään poliittiseen toimintaan ja kuinka toivo ja usko tulevaisuuteen palautetaan kansalaisille.

Kuulostaako tutulta? Pian 100-vuotiaan Suomen historia tuo konfliktien osapuolille enemmän ammennettavaa kuin ehkä arvaammekaan. Kuten muistamme, Suomi oli köyhä ja sisällissodan repimä valtio, joka päätyi yhteisvoimin rakentamaan kestävän yhteiskuntarauhan. Se ei ole mikä tahansa tarina. Suomen vaiheet antavat hyvin perspektiiviä sille, miten pitkäjänteistä työtä rauhan rakentaminen on ja kuinka tärkeää on oivaltaa, että yhteisen edun ajaminen sataa myös omaan laariin.

On ilo huomata, kuinka kovaa valuuttaa suomalaisuus maailmalla kaiken kaikkiaan on. Meidät suomalaiset nähdään neuvottelupöydissä puolueettomina, luotettavina ja ratkaisukeskeisinä. CMI pääsee poliittisesti riippumattomana toimijana usein sellaisiin pöytiin, joihin suurvallat tai edes YK eivät pääse. Pienuus voi olla valttia, jos sen käyttää oikein.

Maailma muuttuu vauhdilla. Tässä muutoksessa pärjää vain jos on valmis oppimaan uutta ja luopumaan jostain jo opitusta.

Yhteistyön tekeminen ja yhteisen edun neuvotteleminen ovat tänä päivänä yhtä tärkeitä taitoja kuin lukutaito. Monimutkaistuvassa maailmassa kaikki liittyy kaikkeen. Vanhat keinot eivät enää tepsi, tarvitsemme uusia komboja, jotka parhaiten syntyvät yhdistelemällä erilaisia näkemyksiä ja erilaista osaamista. Uudet pelisäännöt ja kestävät ratkaisut täytyy neuvotella yhdessä muiden kanssa, koska kukaan, eikä mikään maa voi niistä yksin päättää. Kaikki aikamme suurimmat haasteet ovat yhteisiä: ilmastonmuutos, energiaratkaisut, sodat ja konfliktit, hyvinvoinnin kasvu, raaka-aineiden riittävyys, ruoka- ja vesihuolto, pakolaisuus, luonnonkatastrofit. Perinteinen käsitys vallasta joutaa romukoppaan, uusi valta on fiksua valtaa -  valtaa muiden kanssa, ei valtaa muiden yli. Fiksun vallan edellytyksenä ovat vahvat vuorovaikutustaidot, jotka meidän kaikkien tulee hallita.

Näiden taitojen opettelu kannattaa aloittaa varhain. Me CMI:ssä olemme luoneet yläkouluja ja lukioita varten harjoituksia, joita tekemällä voi opetella vaikkapa neuvottelemista ja sovinnontekoa. Harjoitukset on rakennettu niin, että ne sopivat osaksi uutta perusopetussuunnitelmaa. Näin opettaja voi ottaa niitä mukaan esimerkiksi äidinkielen tai historian tunneille. Näitä samoja metodeja käytämme myös työssämme maailman sotatantereilla.

Näiden taitojen oppiminen vahvistaa sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on suomalaisen yhteiskunnan koossapitävä voima. Tälle on tarvetta nyt jos koskaan. Vaikka Suomi on edelleen menestystarina, valitettavasti näyttää siltä, että osa meistä on putoamassa kyydistä, jos asialle ei tehdä jotain. Nuorten syrjäytyminen on iso yhteiskunnallinen ongelma. Nämä harjoitukset ovat konkreettinen teko syrjäytymisen ehkäisemiseksi. On tärkeää opetella asettuman vieruskaverin asemaan, kuunnella hänen huoliaan ja murheitaan ja etsiä yhdessä ratkaisua niihin.

Näillä sanoilla ja ajatuksilla haluan toivottaa meille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja uusille ylioppilaille rohkeutta ja riemua suurelle matkallenne.

Muistakaamme munkkalaiset jatkossakin puhaltaa yhteen hiileen. Yhdessä on parempi kuin yksin.

Tuija Talvitie