Liity postituslistalle

Uutiset

17.11.2017Antero Vartia Vuoden munkkalaiseksiLue lisää »6.11.2017Alumnipäivä koululla to 16.11.Lue lisää »5.5.2017Munkalle koulusolmio ja -huivi ensimmäisenä SuomessaLue lisää »5.5.2017Uusi Alumni lehti - Senioriviesti Nro 22 on ilmestynytLue lisää »17.4.2017Koulun 80-vuotisjuhlat la 17.11.2018Lue lisää »

Uusimmat blogikirjoitukset

Satunnaiset kuvat

dsc_2148
dsc_2149

Uusimmat kuvat

myk-logo_vanha_munkki
uusi_logo_2016
rasmus_parkkonen
munkasta_maailmalle_-stipendiaatit_2016-17_iiris_kalliokoski_ja_meri_hilden
elias_kaijasilta_stipendin_luovutus_12_2016

Vuoden munkkalainen

Senioriyhdistys on valinnut vuoden Munkkalaisen vuodesta 2001 lähtien. 75v-juhlavuoden kunniaksi vuoden 2014 valinnan suoritti koulun hallitus. Tämän kunniamaininnan voi saada Munkkiniemen yhteiskoulun seniori, jolla on erityisiä ansioita yhteiskunnallisesti, joka osoittaa hyvää Munkka-henkeä, on valmis antamaan kokemuksellaan lisäarvoa koulutyöhön ja on valitsijoiden arvion mukaan muutenkin sopiva. Vuoden Munkkalainen saa palkintonsa koululla pidettävässä tilaisuudessa ja antaa panoksensa koulutyöhön yhteisesti sovittavalla tavalla.

Kunnian kohteena ovat tähän mennessä olleet:

2001 Vuorineuvos Jaakko Rauramo
2002 Poliisikomentaja Jukka Riikonen
2003 Professori, TaT Riitta Nelimarkka
2004 Professori, LKT Aarne I. Koskimies
2005 Professori, taiteilija Juhana Blomstedt
2006 Näyttelijä Mikko Leppilampi
2007 Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen
2008 Kouluneuvos Jorma Rytkönen
2009 Aalto yliopiston rehtori, FT Tuula Teeri
2010 Voimistelunopettaja Pentti Nohynek
2011 KTT, Baltic Sea Action Groupin perustajajäsen Anna Kotsalo-Mustonen
2013 Professori, kapellimestari Markus Lehtinen 
2014 Munkkiniemen yhteiskoulun senioriyhdistys ry
2015 Liikuntajohtaja Anssi Rauramo
2016 Johtaja, YTK Seppo Ainamo
2017 Toiminnanjohtaja, FM Tuija Talvitie
2018 Kansanedustaja, yrittäjä, KTM Antero Vartia


Antero Vartia on Vuoden munkkalainen 2018

Alumnipäivän juhlatilaisuudessa torstaina 16.11.2017 koulun juhlasalissa klo 10.00 nimettiin Vuoden munkkalainen 2018. Hän on kansanedustaja, kauppatieteiden maisteri,  yrittäjä, juontaja ja näyttelijä Antero Vartia.

Vuoden munkkalainen valittiin nyt 17. kerran. Kunniamaininnan voi saada henkilö, jolla on erityisiä yhteiskunnallisia ansioita, joka osoittaa hyvää Munkka-henkeä, joka on valmis tuomaan lisäarvoa koulutyöhön ja joka kaikin puolin on muutenkin sopiva tähän tehtävään.

Antero Vartia pääsi alumnikuntaan käymällä Munkassa lukion, ollen ylioppilas vuosimallia 1999. Antero on ollut hyvin aktiivinen ja monessa mukana oleva yhteiskunnallinen vaikuttaja. Lukion jälkeen hän kävi Helsingin kauppakorkean, josta valmistui maisteriksi 2007. Hän toimi yrittäjänä jo opiskeluaikana ja sittemmin on ollut perustamassa kahta ravintola-alan yritystä - Mattolaituria Kaivopuiston rantaan ja Löylyä Hernesaareen, joissa hän toimii edelleenkin yrittäjänä.

Antero on ollut esillä myös teeveessä mm. näyttelijänä (Salatut elämät)ja juontajana (Kadonneen jäljillä). Politiikkaan Antero Vartia lähti mukaan 2014 ollen ehdokkaana Europarlamenttivaaleissa. Kansanedustajaksi hänet valittiin Helsingin vaalipiiristä jo ensi yrittämällä 2015. Valiokuntatyöhön hän osallistuu Talousvaliokunnassa.

Hän puhuu kahta äidinkieltä, tai oikeammin yhtä äidinkieltä (islanti) ja yhtä isänkieltä (suomi).

Antero on osallistunut viime vuosina useampaan tilaisuuteen ja tapahtumaan koululla. Hän on hyvin mielellään tekemässä asioita koulun ja oppilaiden hyväksi. 

Tilaisuudessa Vuoden munkkalaiselle luovutettiin vuodeksi haltuun Munkki-patsas, jolla on painoarvoa. Hänet myös kukitettiin ja rintapieleen kiinnitettiin Munkan koulutussäätiön haalituksen myöntämä koulun kultainen ansiomerkki. 

Kuvassa vasemmalta oikealle alumniyhdistyksen puheenjohtaja Antti Kaihovaara, Antero Vartia, apulaisrehtori Merja Haavisto ja rehtori Aki Holopainen.


Puheessaan tuore Vuoden munkkalainen korosti kaikkia niitä hyvän munkkalaisuuden piirteitä, jotka ovat auttaneet häntä elämässä: yhdessä tekeminen, toisten auttaminen, mukavan ja kannustavan ilmapiirin luominen sekä toisten arvostaminen. Sillä, kuten Vartia totesi, ilman muita emme ole mitään. Helsinki ja nykyinen yhteiskuntamme on rakennettu aikoinaan yhdessä ja yhdessä meidän on tehtävä myös tulevaisuus.

Vuoden munkkalainen 2017 on Tuija Talvitie

Munkkiniemen yhteiskoulun Alumni-/Senioripäivän juhlatilaisuudessa torstaina 17.11.2016 julkistettiin Vuoden munkkalainen 2017. Hän on CMI:n toiminnanjohtajana toimiva Tuija Talvitie.

Vuoden munkkalaisen palkinnon, Munkki-patsaan ja asiaan kuuluvan kukkapuskan luovuttamista Tuijalle olivat todistamassa koulun oppilaat ja opettajat sekä edustava joukko alumnikuntaan kuuluvia ensisiä oppilaita. Palkinnon Tuijalle luovuttivat Senioriyhdistyksen puheenjohtaja Antti Kaihovaara, väistyvä Vuoden munkkalainen Seppo Ainamo ja rehtori Aki Holopainen.

Tuija on koulun ylioppilas vuosimallia 1979 oltuaan välissä vuoden vaihto-oppilaana USA:ssa. Jatko-opinnot Tuija suoritti Helsingin yliopistossa, josta valmistui Filosofian maisteriksi. Koko työuransa Tuija on ollut kansainvälisissä ympäristöissä, ensin British Counselissa Suomen toimiston vetäjänä ja nyt CMI:ssä yli 7 vuotta toiminnanjohtajana.

Suomalainen konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiative (CMI) ehkäisee ja ratkaisee väkivaltaisia konflikteja epävirallisen neuvottelun ja vuoropuhelun avulla. Rauhannobelisti Martti Ahtisaari perusti järjestön presidenttikautensa jälkeen vuonna 2000. Nykyisin CMI on yksi maailman johtavista toimijoista alallaan. 

Tuija Talvitie ja Munkan munkki

Vuoden munkkalaisen juhlapuhe koulun itsenäisyyspäiväjuhlassa 2.12.2016 pohjustaa erinomaisesti pian alkavaa Suomi 100 -juhlavuotta

Hyvät munkkalaiset, hyvät uudet ylioppilaat,

On suuri ilo ja kunnia olla puhumassa täällä tänään. Yhtenä teistä.

Munkkalaisuus on yhteen hiileen puhaltamista. Se on yhdessä olemista ja tekemistä. Siitä meillä on pitkät perinteet, joista voimme olla ylpeitä.

Munkkalaisuudessa on paljon samaa kuin pian 100 vuotta täyttävässä Suomessa. Suomi 100 -juhlavuoden teemaksi onkin osuvasti valittu 'yhdessä'. 

On uskomatonta ajatella, että itsenäistyessään vuonna 1917 Suomi oli yksi Euroopan köyhimmistä maista. Lapset kiersivät kerjäämässä ovelta ovelle. Ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin. Pian itsenäistymisen jälkeen syttyi sisällissota, joka repi maan kahtia ja vaati 35.000 uhria. Väkivalta jätti syvät haavat. Uusi valtio sai heikon startin.

Tulevat vuosikymmenet kuitenkin osoittivat, että me suomalaiset olemme halunneet voittaa erimielisyytemme, sopia ja alkaa puhaltaa yhteiseen hiileen. Me olemme halunneet elää yhdessä. Osaltaan tästä voi kiittää viisaita poliitikkojamme: he ovat luoneet mekanismeja, jotka rakentavat ja ylläpitävät yhteiskuntarauhaa. 

Yhteiskuntarauhan perusta on oikeusvaltio ja hyvä hallinto; Suomen hallinto on vastikään valittu maailman parhaaksi. Hallinto, jonka me suomalaiset koemme oikeudenmukaiseksi ja reiluksi. Suomessa ei esimerkiksi tarvitse pelätä poliisia. Ja jos joku viranomainen kohteleekin meitä kaltoin, oikeutta saa. Kaikki ovat lain edessä samalla viivalla. Tasa-arvoinen yhteiskunta pitää huolen myös kaikkien perustarpeista ja antaa kaikille mahdollisimman hyvän mahdollisuuden onnistua. Naisten vahva asema yhteiskunnassa on vaan fiksua. Ne maat, jotka eivät hyödynnä kaikkia resurssejaan pärjäävät huonommin. Jätän pohdintaanne, kuinka Suomen tulisi nähdä maahanmuuttajien osaaminen voimavarana.

Nämä asiat saattavat tuntua teistä itsestäänselvyyksiltä, mutta on tärkeää ymmärtää, kuinka poikkeuksellisen hyväosaisia me olemme maailman mitassa. Siksi meillä on yhteisen edun nimissä velvollisuus auttaa niitä, joilla on käynyt huonompi säkä. Aateluus velvoittaa.

Omassa työssäni konfliktinratkaisujärjestö CMI:ssä olen nähnyt, mitä tapahtuu, kun ihmisiä ei kohdella oikeudenmukaisesti ja reilusti. Me neuvottelemme rauhaa maailman pahimmilla sotatantereilla muun muassa Irakissa, Libyassa, Ukrainassa, Etelä-Sudanissa ja Jemenissä. Näiden konfliktien vaikutukset tuntuvat Suomessa asti. Konfliktit aiheuttavat pakolaisvirtoja, luovat pohjaa terrorismille, vievät kehitystä taaksepäin, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Pysähdytään hetkeksi ja muistetaan, että 2 miljardia ihmistä maailmassa, joka on noin neljännes väkiluvusta, kärsii väkivallasta ja konflikteista. 80% humanitaarisista kriiseistä ovat konfliktien aiheuttamia. 70% väkivaltaisista konflikteista ovat uudelleen leimahtaneita sotia. Tuntuu ehkä epätoivoiselta. Mutta konflikteihin kuitenkin voi ja pitää vaikuttaa.

Me CMI:ssä uskomme, että kaikki konfliktit voidaan ratkaista. Sen minkä ihmiset ovat aloittaneet, ihmiset voivat lopettaa. Jos haluavat. Parhaat tulokset saadaan, kun riidat ratkaistaan neuvottelemalla. Puhuminen on pyssyjä tehokkaampaa. Sota voi lopettaa väkivallan mutta se ei tuo rauhaa. Me CMI:ssä panostamme kestäviin ratkaisuihin, jotka lopettavat väkivallan, tuovat konfliktien osapuolet saman pöydän ääreen keskustelemaan siitä, kuinka yhteiskunta rakennetaan ehjäksi yhdessä, kuinka vihanpidosta siirrytään poliittiseen toimintaan ja kuinka toivo ja usko tulevaisuuteen palautetaan kansalaisille.

Kuulostaako tutulta? Pian 100-vuotiaan Suomen historia tuo konfliktien osapuolille enemmän ammennettavaa kuin ehkä arvaammekaan. Kuten muistamme, Suomi oli köyhä ja sisällissodan repimä valtio, joka päätyi yhteisvoimin rakentamaan kestävän yhteiskuntarauhan. Se ei ole mikä tahansa tarina. Suomen vaiheet antavat hyvin perspektiiviä sille, miten pitkäjänteistä työtä rauhan rakentaminen on ja kuinka tärkeää on oivaltaa, että yhteisen edun ajaminen sataa myös omaan laariin.

On ilo huomata, kuinka kovaa valuuttaa suomalaisuus maailmalla kaiken kaikkiaan on. Meidät suomalaiset nähdään neuvottelupöydissä puolueettomina, luotettavina ja ratkaisukeskeisinä. CMI pääsee poliittisesti riippumattomana toimijana usein sellaisiin pöytiin, joihin suurvallat tai edes YK eivät pääse. Pienuus voi olla valttia, jos sen käyttää oikein.

Maailma muuttuu vauhdilla. Tässä muutoksessa pärjää vain jos on valmis oppimaan uutta ja luopumaan jostain jo opitusta.

Yhteistyön tekeminen ja yhteisen edun neuvotteleminen ovat tänä päivänä yhtä tärkeitä taitoja kuin lukutaito. Monimutkaistuvassa maailmassa kaikki liittyy kaikkeen. Vanhat keinot eivät enää tepsi, tarvitsemme uusia komboja, jotka parhaiten syntyvät yhdistelemällä erilaisia näkemyksiä ja erilaista osaamista. Uudet pelisäännöt ja kestävät ratkaisut täytyy neuvotella yhdessä muiden kanssa, koska kukaan, eikä mikään maa voi niistä yksin päättää. Kaikki aikamme suurimmat haasteet ovat yhteisiä: ilmastonmuutos, energiaratkaisut, sodat ja konfliktit, hyvinvoinnin kasvu, raaka-aineiden riittävyys, ruoka- ja vesihuolto, pakolaisuus, luonnonkatastrofit. Perinteinen käsitys vallasta joutaa romukoppaan, uusi valta on fiksua valtaa -  valtaa muiden kanssa, ei valtaa muiden yli. Fiksun vallan edellytyksenä ovat vahvat vuorovaikutustaidot, jotka meidän kaikkien tulee hallita.

Näiden taitojen opettelu kannattaa aloittaa varhain. Me CMI:ssä olemme luoneet yläkouluja ja lukioita varten harjoituksia, joita tekemällä voi opetella vaikkapa neuvottelemista ja sovinnontekoa. Harjoitukset on rakennettu niin, että ne sopivat osaksi uutta perusopetussuunnitelmaa. Näin opettaja voi ottaa niitä mukaan esimerkiksi äidinkielen tai historian tunneille. Näitä samoja metodeja käytämme myös työssämme maailman sotatantereilla.

Näiden taitojen oppiminen vahvistaa sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on suomalaisen yhteiskunnan koossapitävä voima. Tälle on tarvetta nyt jos koskaan. Vaikka Suomi on edelleen menestystarina, valitettavasti näyttää siltä, että osa meistä on putoamassa kyydistä, jos asialle ei tehdä jotain. Nuorten syrjäytyminen on iso yhteiskunnallinen ongelma. Nämä harjoitukset ovat konkreettinen teko syrjäytymisen ehkäisemiseksi. On tärkeää opetella asettuman vieruskaverin asemaan, kuunnella hänen huoliaan ja murheitaan ja etsiä yhdessä ratkaisua niihin.

Näillä sanoilla ja ajatuksilla haluan toivottaa meille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja uusille ylioppilaille rohkeutta ja riemua suurelle matkallenne.

Muistakaamme munkkalaiset jatkossakin puhaltaa yhteen hiileen. Yhdessä on parempi kuin yksin.

Tuija Talvitie

Seppo Ainamo on Vuoden munkkalainen 2016

Vuoden munkkalaisen 2016 valinta julkistettiin koululla Senioripäivän päätilaisuudessa keskiviikkona 18.11. Senioriyhdistyksen valinta kohdistui nyt Seppo Ainamoon, joka on yli 20 vuoden ajan tehnyt mittavaa avustustyötä Afrikassa perustamansa Zimbabwen Aids Orvot -yhdistyksen puitteissa. Yhdistyksen avustustoiminnan piirissä on tällä hetkellä yli 400 lasta.

Euroopan ja Suomen kriisiksikin yltyneen pakolaistilanteen ratkaisemiseksi on parhaana keinona esitetty avustaminen lähtömaissa, jolloin tilanne ei etenisi pakolaiskriisiksi asti. Seppo Ainamon valinta Vuoden munkkalaiseksi on tässä suhteessa erittäin ajankohtainen, sillä juuri tätä työtä hän on tehnyt menestyksekkäästi jo pitkän aikaa.

Seppo Ainamo on päässyt ylioppilaaksi vuonna 1958. Hän oli Senioripäivän aikaan Afrikassa ja siten hyvällä syyllä estynyt tulemaan tilaisuuteen. Sepon puolestaan palkinnon vastaanotti hänen tyttärensä Saara Akujärvi, koulun seniori hänkin.

Alla Sepon lähettämä videotervehdys, joka katsottiin ja kuunneltiin koko koulun ja kutsuvieraiden läsnäollessa Munkkiniemen yhteiskoulun juhlasalissa.

Anssi Rauramo on Vuoden munkkalainen 2015

Senioriyhdistyksen valinta vuodelle 2015 on kevään 1971 ylioppilas Anssi Rauramo. Hän on levittänyt vahvasti Munkka-henkeä kaikessa toiminnassaan koulusta päästyään ja oli myös aktiivisesti mukana koulun liikuntahallin suunnittelu- ja rakentamisvaiheissa. Erityisen ajankohtainen työ Anssilla on ollut Helsingin kaupungin liikuntajohtajana vaikuttaa Munkkiniemenkentän, eli Palokunnan kentän - Paltsin, täydelliseen uusimiseen. Munkka on saanut hienon kentän monenlaisia liikuntaharrastuksia varten.

Koulutukseltaan Anssi on liikunnanopettaja, missä tehtävässä hän toimi Helsingissä ennen kansanedustajaksi valintaa. Lähes täydet kolme kautta kansanedustajana oltuaan hänet valittiin Helsingin kaupungin liikuntaviraston päälliköksi, eli liikuntajohtajaksi. Koripalloilijana Anssi oli pelaamassa koululle Suomen mestaruutta ja Euroopan mestaruushopeaa vuonna 1971. Hän oli kantavana voimana myös munkkiniemeläisen Torpan Poikien useiden Suomen mestaruuksien saavutuksissa 1970- ja 80-luvuilla. Suomea Anssi edusti maajoukkueessa 151 maaottelun verran.

Anssille luovutettiin Munkki-kiertopalkinto osoituksena Vuoden munkkalaisuudesta. Kiertoon lähti uusi pronssinen ja marmorijalustainen patsas. "Poika pääsee saunaan*, sanoi Anssi.

Lukion 2A-luokan oppilaat Anniina Ahonen ja Liina Jukko haastattelivat tuoretta Vuoden munkkalaista valinnan jälkeen. Heidän haastattelusta kirjoittamansa juttu julkaistiin Senioriviestissä Nro 20.

Vuoden munkkalainen 2014 on Senioriyhdistys

Koulun täyttäessä 75-vuotta, oli koulun hallitus pyytänyt juhlavuoden kunniaksi saada itselleen Vuoden munkkalaisen valinnan. Senioriyhdistys on toiminnallisesti perustettu jo koulun 10-vuotisjuhlien järjestelyihin liittyen vuonna 1948, mutta rekisteröitynä yhdistyksenä se on toiminut vuodesta 1953 lähtien.

Senioriyhdistys on tietojemme mukaan Suomen aktiivein koulun senioriyhdistys sekä toiminnan laajuuden ja aktiivisuuden että jäsenmääränkin suhteen. 

Vuoden 2014 Munkkalaisen valitsi poikkeuksellisesti Munkkiniemen yhteiskoulun hallitus, ja kunniakkaan nimityksen sai Munkkiniemen yhteiskoulun senioriyhdistys ry. Senioriyhdistyksen edustajina eturivissä vasemmalta Tom Hynninen, Miika Heikinheimo ja Antti Kaihovaara vastaanottamassa Vuoden munkkalaisen Munkki-kiertopalkintoa.















Vuoden 2013 Munkkalainen oli Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professori Markus Lehtinen.  Kuvassa oikealla pystiä luovuttamassa Senioriyhdistyksen silloinen puheenjohtaja Miika Heikinheimo
Markus Lehtinen - Vuoden Munkkalainen 2013
Munkkiniemen yhteiskoulun Senioriyhdistys on valinnut Vuoden Munkkalaisen 12. kerran. Tänä vuonna kiertävän munkkipatsaan sai kapellimestari, pianisti ja Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professori Markus Lehtinen.
Senioriyhdistyksen puheenjohtaja Miika Heikinheimon mukaan Vuoden Munkkalaiseksi ei ole erityiskriteerejä, "kunhan vain on hyvä ihminen". Lisäksi valittu on yleensä pitänyt yhteyttä Munkkiniemen seutuun ja hänellä on ollut hyvät yhteydet kouluun. Kaiken kaikkiaan Vuoden Munkkalainen on ihminen, joka voi toimia esimerkkinä myös koululaisille. Tätä kaikkea on Markus Lehtinen.

Kansainvälinen ura

Lehtisen ansioluettelo on pitkä ja vaikuttava. Varsinaisesti hänen kansainvälinen kapellimestarinuransa käynnistyi hänen voitettuaan pohjoismaiset kapellimestarikilpailut Tukholmassa vuonna 1987. Hänet kiinnitettiin pian Kööpenhaminan kuninkaalliseen oopperaan kapellimestariksi vuosiksi 1988 - 93, ja vuodesta 1992 hän on vieraillut säännöllisesti myös Tukholman kuninkaallisessa oopperassa. Lisäksi Lehtinen vierailee säännöllisesti Hampurin, Berliinin ja Münchenin valtionoopperoissa. Syksystä 2004 alkaen Markus Lehtinen on toiminut Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksen professorina.

Lehtinen tunnetaan myös pianistina. Munkkiniemen yhteiskoulun juhlayleisö sai kuulla Lehtisen pianonsoittoa, kun yleisön arvuuteltavaksi annettiin Lehtisen soittama oopperatalon sisääntulokutsu. Tilaisuudessa kuultiin myös Sibeliusta ja Chopinia.

"Munkan juhlasali on kuin kotipesä" 

Vuoden Munkkalainen on luonnollisesti syntynyt Munkkiniemessä. Koulun juhlasalin lavalla seistessään Lehtinen muistelee paikan merkitystä elämässään. "Tämä sali on vähän kuin pesäpalloilijoille kotipesä. Tämän näen yhä usein mielessäni edelleenkin, olin missä tahansa esiintymässä", Lehtinen sanoo. Hän kiittää myös koulua ja Sibelius-Akatemian musiikinopettajia kannustuksesta kouluaikoina. Lehtinen pääsi jo Munkan aikoina Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen, joten yhteydet korkeakouluun olivat jo olemassa, kun hän aikuisiällä pyrki samaan oppilaitokseen opiskelemaan. 

Munkan juhlasaliin liittyy muisto siitä, kuinka sinne joskus hiivittiin salaa harjoittelemaan. "Siellä sai harjoitella myöhään, mikä ei ollut kerrostalossa asuville pojille mahdollista kotona", Lehtinen muistelee.

Koulupoikien omia sävellyksiä ja yhteishenkeä

Kun Lehtinen lähti vuonna 1978 Munkkiniemen yhteiskoulusta, hän tiesi, että musiikki tulee aina olemaan osa hänen elämäänsä, vaikka sanoo, että hän ei oikein vieläkään tiedä, mitä hän rupeaa isona tekemään. "On tärkeää pitää hoksottimet auki, että ei jämähdä mihinkään tiettyyn ajatukseen, varsinkaan, että olisi pakko menestyä juuri tällä alueella", Lehtinen pohtii. 

Sen lisäksi, että kotona harrastettiin musiikkia, koulun kuorossa laulaminen oli tärkeää. Noihin aikoihin Munkan kuoro oli yksi Suomen kuuluisimmista nuorisokuoroista. Lehtisen musiikin opettaja Leena Joki houkutteli koulupojat myös säveltämään, ja poikien säveltämät laulut lähetettiinkin Kansanvalistusseuran juhlasävellyskilpailuun. Menestystä tuli, ja sekä Jukka Niemen että Markus Lehtisen sävellykset lunastettiin. Pojat sävelsivät myös oopperoita, joista "Lordi Rahakkaan raha-arkku" jopa televisioitiin. Merkittävää kouluaikoina oli Lehtisen mukaan se, että oman luokan poikien joukko oli hyvin tiivis ja että projekteja tehtiin yhdessä. "Esimerkiksi tässä salissa luokkakuoro aina lauloi viikko Euroviisujen jälkeen oman versionsa voittajalaulusta. Meillä oli jengi, joka teki kaikkea yhdessä", Lehtinen muistelee.

Lehtinen painottaa oppineensa kouluaikoina sen, että kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan. "Kun keskittyy yhteen asiaan kerrallaan, saa yllättävän paljon aikaiseksi. Myöskään lahjakkuus ei ole yhtään mitään. Täytyy aina tehdä töitä lahjakkuuden eteen. Tässä koulussa sitä erittäin upealla tavalla korostettiin. Lahjakkuus ei ole mitään, ellei ole halua tehdä sitä työtä, mitä lahjakkuus vaatii", pohtii Vuoden Munkkalainen ja antaa tämän jälkeen Chopinin A-duuripoloneesin puhua puolestaan.

Anu Pohjanoksa