Hei kaikki!

Tässä olisi pieni koottu raportti vaihto-oppilas vuodestani. Joulukuun alussa 2014 sain tietää, että minut oli valittu Munkasta maailmalle -stipendiaatiksi. Olin todella ilahtunut kuullessani tämän koulumme rehtorilta Aki Holopaiselta. Vaihtovuoden odottaminen oli pitkästyttävää, kunnes se päivä tuli, jolloin piti lähteä lentokentälle ja sanoa hyvästit perheelle ja kavereille. En tiennyt mitä odottaa toisessa päässä. Matkajännitystä oli takuu varmasti. Muut vaihto-oppilaat olivat yhtä innoissaan ja ryhmä henki lentojen aikana oli mitä parasta. Pitkiä odotus aikoja ja väli-lennot olivat matkan teossa ikäviä, kun kerran oli odottamassa jotain suurta. Lentojen pituus yhteensä oli lähemmäksi 20 tuntia.

Uusi alku uudessa maassa. Saavuttuani Manhattanille, Kansasin lentoasemalle puolen yön jälkeen, en edes tajunnut, että tässä sitä oltiin aivan erilaisessa kulttuurissa ja ympäristössä. Pienen odotuksen jälkeen tapasin vaihto-oppilas perheeni (Bob&Beth). Alku vaikutelmat olivat lämpimät ja tervetulleet uuteen perheeseen. Matka lentokentältä koti kylään kesti noin 30 minuuttia. Aamuhämärässä Wamego ja sen ympäristö näytti aivan joltain muulta johon oli Suomessa tottunut. Perheeni esitti minulle huoneeni ja antoi hieman välipalaa, kunnes sain levähtää uudessa kodissa ensimmäistä kertaa matkan jälkeen. Herättyäni en oikein tajunnut, että missä sitä oikein oltiin.

Oma kulttuuri-shokki iski minulle heti vaihdon alussa. Ympäristö, ihmiset ja ilmapiiri olivat jotain, josta vain oli nähty elokuvissa ja tv-sarjoissa. En pystynyt kokemaan sitä todeksi. Vaihdettuani kuulumiset vaihtoperheeni kanssa he esittelivät minut hyvin nopeasti muutamalle ystävälle, että pääsisin nopeasti mukaan arkeen ja tekemisiin muiden paikallisten nuorien kanssa. Ensimmäisenä päivänä kävimme kavereiden kanssa hakemassa minulle uuden puhelinliittymän ja kaikki tarpeelliset jalkapallovarusteet jalkapallokautta varten. Arkeen pääsi todella nopeasti kiinni ja kunnes ensimmäiset harjoitukset alkoivat ja aloin saada enemmän kavereita. Muutaman viikon kuluttua saavuttuani alkoi koulu paikallisessa High Schoolissa. Koulunkäynti oli aivan erilaista ja tuntui kun olisi siirtynyt takaisin ylä-asteelle. Koulun tarjoamat aineet olivat hyvin erilaisia mihin oli suomessa lukiossa tottunut.  Kouluruoka oli vähäistä ja ehkä hieman epäterveellistä, ruokajonon lopussa piti ruuasta maksaa johon suomessa ei ollut myöskään oikein tottunut.

Koulun henki oli aivan mahtava. Yhteenkuuluvuuden tunne tuntui siltä, että jokaisella oppilaalla oli jokin merkittävä rooli koulussa. Koulupäivät olivat melkein samanpituisia kuin Suomessa: 8-15. Koulupäivän päätyttyä alkoivat jokaisella harjoitukset ja kestivät iltakuuteen, jonka jälkeen koko iltapäivä oli muuten vapaa. Perjantai-iltaisin koulumme joukkueella oli peli, jolloin koko koulu tuli kannustamaan meitä. Tunnelama perjantai-iltaisin oli todella lämmin, aivan kuin olisi katsomassa Jokerit-HIFK jääkiekkopeliä.

Halloweeninä kävimme kavereiden kanssa Junction Cityssä kummitus talossa, joka oli aivan mahtava kokemus. Talo oli täynnä näyttelijöitä, jotka koittivat saada vierailijat pelästymään. Samalla talossa piti suunnistaa itsensä ulos pimeässä. Thanks Giving on Yhdysvalloissa juhlapyhä, jolloin nautitaan yhdessäolosta ja aloitellaan joulun paastoaminen/odottelu. Vietimme host perheeni kanssa Thanks Givingiä kotona perheen ystävien kanssa.

Pääsin muutama kerta syksyllä katsomaan K-State jalkapallopelejä. K-state:llä on yksi suurimmista jalkapallostadioneista koko keski-lännessä. Vuoden loputtua tutustuin muutamaan pelaajaan kaverien kautta. Itsellä tuossa pudotuspelien aikana omassa koulun sarjassa repesi ristiside, joka piti sitten leikata Manhattanilla, KS. Hyvien fysioterapeuttien ja onnistuneen leikkauksen vuoksi toipuminen ja kuntoutus tapahtui nopeasti. Talvena alkoi koripallokausi, jolloin itse sain manageerata koulun joukkuetta, kunnes toivuin leikkauksesta ja pääsin itse pelaamaan. Pelejä oli paljon ja joukkueemme oli erinomaisessa iskussa. Hävisimme peleistämme vain 3, joka oli loistava tulos. Pudotuspeleissä putosimme melko nopeasti kovan tason takia.

Springbreakin aikaan kävimme host -perheeni kanssa Virginia Beachillä - 650 mile:ä  autossa! Olipa melkoinen matka. Paljon istuskelua ja maisemia. Päästyämme rannalle oli mahtava nähdä meri, sillä Kansas on aivan keskellä. Kävimme katsomassa maailman laajuisesti tunnettu Marching band tattoo, jossa kaikki maailman tunnetuimmat kävelevät orkesterit soittivat. Matkamme tarkoitus ei ollut tarkoitus viipyä kauhean kauan poissa, sillä työt ja koulut olivat alkamassa pian.

Keväällä odotti myös moni muu odotettava asia kuten Graduation, Prom ja kesäloma /paluu Suomeen. Kaikki tapahtuivat niin nopeasti ja paljon tuli koettua eikä ollut oikein valmis lähtemään. Graduation oli suuri ja rikas tapahtuma, jossa valmistuimme Yhdysvaltojen lukiosta. Sitä odotettiin ja harjoiteltiin paljon. Prom oli toinen suuri tapahtuma, joka muistuttaa hyvinkin paljon Wanhojen tanssia Suomessa.

Paluu Suomeen kävi nopeasti. Kaikkein hankalinta matkassa oli sanoa hyvästi perheelle ja kavereille, jotka olivat tulleet niin läheiseksi, mutta sen yli pääseminen vei vain hetken. Vanhat kaverit ja perhe odottivat minua Suomessa, joka toi hieman lohtua asiaan. Hienoja muistoja matkan varrelta ja elinikäisiä ystäviä, joidenka luo voi palata sitten tulevaisuudessa.

Rasmus Parkkonen